Elämää ekkojen kera
22 February 2019 | 6:14 am

Monilta autismikirjon henkilöiltä löytyy oma ekko. Sana ekko tarkoittaa erityismielenkiinnon kohdetta ja ne voivat vuosien kuluessa pysyä samoina tai vaihdella. Yhtä aikaa niitä voi olla parikin erilaista. Ekkoon keskittyminen tuo autismikirjon henkilölle suunnattoman suuren määrän hyvää mieltä ja moni rentoutuukin juuri ekkonsa parissa. Ekkoon jaksaa myös keskittyä niin syvästi, että koko ympäröivä maailma tuntuu haihtuvan olemattomiin ja tätä voi jatkua helposti monen monituista tuntia tai vaikka koko päivän. Meidän perheessämme ei kaikilla ole vielä lopullisia diagnooseja, mutta kaikki lapset ovat aloittaneet oman hoitopolkunsa hyvin pitkälti samojen arjen haasteiden vuoksi eli nepsy-pulmat näkyvät vahvasti jokaisessa lapsessamme. Nähtäväksi jää ropsahtaako muillekin lapsille meillä autismikirjon häiriö-diagnoosi ja saako se mahdollisesti seurakseen vaikkapa jo tutuksi käyneet ADHDn ja Touretten tai ehkä jotain muuta. Varmaa kuitenkin on, että piirteitä löytyy roppakaupalla ja tulevaisuus näyttää täyttyvätkö diagnoosikriteerit. Erilaiset erityismielenkiinnokohteet Ekkoja meidän perheestämme löytyy useammalta ja ne todellakin eroavat vahvasti sellaisesta tavanomaisesta lempparijutusta, jota lapsilla monesti näkee. Ekko tuntuu vievän kaiken vapaa ajan ja vähän enemmänkin. Se puskee mieleen, kun pitäisi keskittyä johonkin muuhun ja valtaa ajatuksia, aikaa ja tilaa henkilön elämässä ja samalla kuin huomaamatta myös perheenjäsenten elämässä. Joskus tuntuu, ettei arkeen muuta mahtuisikaan. Olen vuosien varrella saanut ilokseni oppia yhtä jos toistakin mm. tähtitieteestä, My Little Pony-hahmoista, fysiikasta, Japanin kielestä ja kulttuurista, Marvel-hahmoista, ilmastonmuutoksesta ja kaikesta mikä maailmassa voi olla pinkkiä. Meille on jopa kotiutunut kaikkea pinkkiä, koska yhden ekko tuntuu todellakin olevan kaikki pinkki ja näin on ollut jo useamman vuoden, vaikka alkuun vaikuttikin siltä, että kiinnostuksena oli Ryhmä Hau ja hahmoista Kaja. Aikanaan selvisi, että se olikin väri eikä hahmo tai tv-sarja.  Muut asiat eivät jaksa kiinnostaa siinä mittakaavassa kuin se oma ekko. Ekko on myös asia, josta autismikirjon henkilö voisi puhua vaikka yöt läpeensä eikä tavallisesti huomaa, vaikkei vastapuoli enää jaksaisi kuulla siitä riviäkään. Joskus ekko voi olla myös todellinen onni, jos se sattuu osumaan sopivaan aiheeseen. Kukapa voisi harmitella, jos ekkona sattuu olemaan opiskelu? Ekko voi siis olla sekä siunaus että vitsaus samassa paketissa. Onneksi kuitenkin usein miten ihan positiivinen ja mukava juttu, jonka parissa voi viettää aikaa välillä ihan koko perheenkin voimin, vaikka ainakin meidän perheessämme ekko on usein sellainen asia, jonka parissa ladataan akkuja ihan itsekseen. Toki muunlaisiakin hetkiä on koettu, kun syvennytään yhdessä vaikkapa dokumenttiin tähtitieteestä tai katsotaan isompien kanssa Aquaman-elokuva. Ja tietenkin saamme osaksemme myös valloittavia tietoannoksia useammasta eri asiasta. Onhan se ihana katsoa, kun lapsi on tulenpalavasti kiinnostunut ja innostunut jostain ja imee siitä sienenlailla kaiken mahdollisen tiedon jakaen sitä vähintään yhtä suurella tarmolla vielä ympäristöönsäkin. Samalla tulee itsekin oppineeksi ties mitä. Elämä ekkojen kera on oikeastaan aikamoinen seikkailu!   Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä. Kuvat: Luomulaakson Maria

The post Elämää ekkojen kera appeared first on Luomulaakso.


Uhkana ötökätön maailma?
18 February 2019 | 10:00 am

Rakastan katsoa elokuvia, joissa maailmanloppu tulee jonkinlaisen luonnonmullistuksen tai ympäristökatastrofin seurauksena. Yleensä tämänkaltaiset elokuvat eivät ole mitään kummoisia taide-elämyksiä, mutta siltikin niissä on monesti se pieni kytkös todellisuuteen ja sen seuraamukset on venytetty aivan äärimmilleen. Joskus niissä on myös totuudensiemen. ♥ Uhkana ötökätön maailma-postaus on osa Omavaraisuus blogeissa-ryhmän yhteispostausta. ♥  Uhkana ötökätön maailma YLE uutisoi hyönteistenjoukkotuhosta viime viikolla. Uutinen pohjasi tutkimukseen, jossa oli ensi kertaa koottu yhteen ympäri maailmaa tehdyt selvitykset hyönteisten määrän muuttumisesta viime vuosikymmenien aikana. Uutinen on järkyttävä ja hetken aikaa tuntui, että luin katastrofielokuvan juonta. Uutista eteenpäin lukiessa toivoin yhä enemmän, että rivit olisivat fiktiota ja pääsisin nauttimaan piakkoin kutkuttavasta elokuvasta mielenkiintoisin ja kammottavin juonenkääntein. Se, mikä olisi herkullisen kiehtova ja kiinnostava elokuvana, ei sitä ole todellisessa elämässä. Elämä ilman hyönteisiä on sellaisen mittaluokan katastrofi, että en oikeastaan haluaisi edes sitä ajatella. Mutta on pakko. Elämme viimeisiä hetkiä, jolloin vielä voimme toimia ja tehdä jotain asian hyväksi. Vielä on mahdollista kääntää katastrofaalinen tulevaisuus paremmaksi, mutta se tarkoittaa sitä, että on toimittava nyt. Heti. Ei vasta ylihuomenna tai ensi vuonna. Tuntuu hirvittävän pahalta ajatella, että me olisimme se sukupolvi, joka tuhosi maapallon ja sen elämän. Se viimeinen sukupolvi, joka olisi asialle vielä jotain voinut tehdä. Haluatko sinä jäädä historiaan sukupolvena – ihmisenä –  joka ei välittänyt maapallon ja sen asukkaiden tulevaisuudesta? Minä en halua. Viimeinen hetki toimia Kymmenessä vuodessa hyönteisistä on hävinnyt neljännes ja 50 vuoden kuluttua jäljellä on enää puolet. Nykyisellä vauhdilla hyönteistuho on totaalinen sadassa vuodessa, kertoo Ylen uutinen. Myös muunlaisia uutisia on häviämisnopeudesta ja suuruusluokasta tullut esiin. Hyönteistenjoukkokato olisi katastrofaalinen ruokaketjun kannalta eteni se sitten mitä vauhtia tahansa ja tulisi vaikuttamaan ekosysteemiin pahemmin kuin osaamme todennäköisesti edes kuvitella. Nuo pienet otukset, joista useat tuntuvat kesäisin olevan olemassa vain meidän kiusaksemme, ovat kuitenkin korvaamattomia monella saralla ja erilaisten kasvien pölytys ei liene niistä se pienin. Minä ainakin pidän siitä, että saan syödä viinimarjoja ja maistella omenoita. Toki käsinpölyttäminenkin sujuu – olisiko tässä sitten uusi tapa vähentää työttömyyttä? No, sarkasmi sikseen. Voimme varmasti olla yhtä mieltä siitä, että maailma on paljon parempi paikka, jos hyönteiset ovat täällä jakamassa sitä kanssamme. Ne ovat iso osa ruuantuotantoa, mutta myös monien lajien ruokaa. Hyönteisten katoaminen ja jo pelkkä väheneminenkin on valtava uhka koko maapallon ekosysteemille. Baijerilaiset ottivat asian tosissaan ja siellä kansalaisaloitteella halutaan rajoittaa torjunta-aineiden käyttöä mehiläisten elinolojen turvaamiseksi. Nyt on viimeisiä hetkiä toimia. Meidän ei tarvitse päästä yhteisymmärrykseen siitä, missä ajassa hyönteiset ovat katoamassa. Hyönteistenjoukkokadon aikataulu ei ole minusta se olennaisin juttu vaan se, että niin on tapahtumassa ja nopeasti – ei kannata jäädä kinastelemaan.  Mitä nopeammin me kaikki tartumme toimeen ja alamme muuttaa maailma paremmaksi niin meille itsellemme, lapsillemme kuin hyönteisillekin, sen paremmin ehdimme kääntää muutoksenpyörää parempaan suuntaan. Toiminnan aika on juuri nyt!   Mitä voin tehdä? Kaiken maailman mönkijät kaipaavat sopivia elinoloja. Yksi suurimpia syitä hyönteisten tuhoon ovat maatalouden hyönteismyrkyt, mm. neonikotinoidit, jotka jäävät maaperään. Myrkkyjen on havaittu leviävän ja niitä on löydetty Saksassa suojelualueiltakin. Luomu-viljely onkin avainasemassa siinä, että luonnon monimuotoisuus säilyy. Luomu-viljelyn keinot pitävät maaperän kunnossa ja elinvoimaisena. Kaupasta kannattaakin ostaa ruokapöytään luomutuotteita. Tällä tavalla jokainen meistä voi jokapäiväisillä teoillaan auttaa hyönteisten pelastamisessa. Luomuruokaa löytyy kattavasti jo monista marketeista ja ekokaupoista, mutta myös suoraan luomutiloilta tai vaikkapa REKO-lähiruokarenkaista. Teollistuva ja kaupungistuva yhteiskunta on tuhonnut tieltään hyönteisille sopivia asuinsijoja, liian tarkkaan siivotut pihat eivät nekään tarjoa hyönteisille sopivia elinoloja. Tässä voimme jokainen kantaa kortemme kekoon, vaikkapa seuraavin tavoin. 1. Jätetään pihoille lehti- ja risukasoja ja annetaan perennapenkkien olla siistimättä syksyllä, jotta ne talven törröttäjinä sitten tarjoavat suojaa monille hyönteisille. Syksyn lehtiä voi ajaa ruohonleikkurilla silpuksi nurmikoille ja luoda siten hyönteisille luonnollisen suojan talvea vastaan. 2. Pihalle voi kylvää upean perhosniityn ja antaa ojanpientareiden täyttyä luonnonkukista – ne ovat monesti niitä ihan parhaita hyönteisiä ajatellen, mutta pihaan voi perustaa pölyttäjille aivan erityisen kukkapenkin, joka houkuttelee pihapiiriin yhden jos toisenkin nälkäisen hyönteisen. Pidetään siis pihasta ja puutarhasta huolta luonnonmukaisin keinoin ja parannetaan samalla ötökkä-ystäviemme elinolosuhteita. 3. Pihalla lahoavat kannot ja vaikkapa nokkosviidakko ovat osa monimuotoisempaa pihaa ja luovat paremmat edellytykset hyönteisten menestyä. Meillä on pihassamme suuri kanto, joka on saanut lahota itsekseen jo monen vuoden ajan. Joka vuosi se muuttaa hiukan muotoaan ja siinä asustelee yksi jos toinenkin pikkukaveri. Samainen paikka on myös pihallamme viihtyvän käpytikan suosiossa. Jättikannon elinkaarta on valtavan  mielenkiintoista seurata! 4. Ötökkähotelleja on hyvä rakentaa ja turvata näin pienten ystäviemme asunto tilanne. Yllä oleva kuva jättimäisestä ötökkähotellista on napattu parin vuoden takaisilta Kevätmessuilta ja tuo on inspiroinut itseäni takapihaprojektimme kanssa suuresti. Viime kesänä saimme rakennetuksi jo useamman ötökkähotelliaihion ja tänä vuonna projekti jatkuu. Suunnitelmissa on täyttää näillä yksi iso talon seinä aivan kokonaan ja se tarkoittaa monen monta hotellia pikkuisille mönkiäisille. Ötökkähotelli on helppo nikkaroida ihan itse, mutta niitä myydään valmiina myös kaupoissa. Ötökkähotellit käyvät hyvin myös kaupunkioloihin. Hyönteisten katoaminen on koskettanut monia tahoja. Yksi niistä on Jyrkänpesän hunaja, joka toivoo mahdollisimman monen osallistuvan #miljoonaotokkatekoa -kampanjaansa. Hyönteiskato koskettaa meitä kaikkia, asuinpaikasta riippumatta. Nyt on aika toimia. Miten sinä aiot osallistua hyönteisten pelastamiseen? Ötököiden tulevaisuudesta kirjoittivat myös: Riippumattomammaksi Alussa oli Vehkosuo  Urban Farming kaupunkiviljely  Tsajut Jovelan talopäiväkirja Rakkautta ja maan antimia Caramellia  Korkeala Sarin puutarhat Farmer to Bee  Iso-Orvokkiniitty Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

The post Uhkana ötökätön maailma? appeared first on Luomulaakso.


Time Timer tasoittaa arkea ja auttaa siirtymissä
15 February 2019 | 4:25 pm

Meille ajastinkello Time Timer kotiutui noin vuosi takaperin. Se osoittautui heti oivalliseksi apuvälineeksi arjessa, mutta kuten apuvälineet yleensäkin, vaatii toki aikuisen paneutumista asiaan. Ainakaan meillä eivät isommatkaan lapset sitä omatoimisesti väännä päälle – joskus tosin joku tuo sen ja sanoo, että käytettäisiinkö tähän tätä, jotta helpottaisi. Se on jo askel eteenpäin eli siinä mielessä lapset ovat kyllä ottaneet tämän arjen avun varsin hyvin vastaan. Nykyisin Time Timer on osa vähän toimivampaa ja jouhevampaa arkea. Time Timer saattaa hyvinkin olla se palanen, joka auttaa ehtimään ajoissa koulutaksiin tai puheterapiaan ja helpottaapa se tilannetta iltatoimienkin kohdalla.   Time Timer tasoittaa arkea ja auttaa siirtymissä Time Timer on näppärä väline ja kaupoista löytyy niin manuaalinen kuin digitaalinenkin versio sekä myös rannekello. Nykyisin meillä on sekä manuaalinen että digitaalinen – lähinnä siksi, että digitaalinen versio on myös magneettinen ja saimme siten helposti itse tehdyksi Time Timer-taulun, johon saa helposti merkatuksi muutaman tehtävän asian ja samalla kello kulkee pienessä valkotaulussa mukana. Näppärä kapistus kerta kaikkiaan ja helpottaa suunnattomasti siirtymissä ja toiminnanohjauspulmissa. Ajastinkellon myötä arki muuttuu vähän paremmin ennakoitavaksi, kun lapsi näkee ajan kulumisen ja tietää, minkä verran aikaa on tietty asia tai asiat suorittaa tai milloin tietty asia on ohi. Time Timer lisää ennakoitavuutta. Time Timerista on olemassa myös kätevä mobiilisovellus, joka kulkee mukana siellä, missä ikinä tarvitaan. Itse käytän maksutonta Kids Timeria, joka on hyvin samankaltainen, mutta Play-kaupassa on myös alkuperäinen Time Timerin sovellus, mutta maksullisena muutaman euron hintaan. Time Timer rannekellosta meillä ei ole kokemuksia, mutta voisinpa kuvitella senkin olevan varsin toimiva kapistus tasoittamaan arjen haasteita.   Valkotaulu ja Time Timer Magneettinen Time Timer yhdistettynä valkotauluun oli hyvä lisä arjenhallintaan. Tauluun voi kirjoittaa yhden tai useamman asian lapsesta ja tekemisestä riippuen. Se voi olla laajempi kokonaisuus tai yksityiskohtaisempi ja pilkotumpi. Tämä on myös huomattavasti edullisempi ratkaisu kuin valmiina myytävä Time Timer-taulusetti, joskin hiukan erilainen. Kuvattuun taulun kirjoitin pätkän aika tavallisesta aamutoimilistasta, mutta se on aika laaja kokonaisuus. Pilkotumpi esimerkki vastaavasta voisi olla vaikkapa pukeminen, jossa kohtina olisivat eri vaatekappaleet, jotta pukeminen sujuisi pulmattomammin. Monia asioita voi pilkkoa hyvinkin pieniin osiin, jolloin toiminta helpottuu, mutta se kuinka pieniin osiin ohjeet on hyvä pilkkoa tai tarvitsee pilkkoa, riippuu toki lapsen valmiuksista juuri sillä hetkellä. Isommalle, joka osaa lukea toimii taulu kirjoitetuillakin ohjeilla, tosin kuvat toimivat myös. Tässäkin voi hyvin käyttää omaa harkintaa, mikä milloinkin toimii parhaiten. Meidän alle kouluikäisen  kohdalla tauluun joko piirretään tehtävät asiat tai sitten kiinnitetään valmiita kuvia vaikkapa sinitarralla. Valkotaulu onkin mukavan monipuolinen ja todella hellpo käytössä. Itse ainakin koen sen helpommaksi kuin paperin, joka sekin toki auttaa, mutta koen valkotaulun helpommaksi ja selkeämmäksi käyttää etenkin magneettisella Time Timerilla.       Miten Time Timer toimii? Time Timerista näkee helposti ja selkeästi, kuinka kauan aikaa on vielä jäljellä määrätylle asialle tai milloin pitää lähteä vaikkapa koulutaksille. Kouluissa tämä toimisi vaikkapa osoittamaan, kuinka paljon oppitunnista on vielä jäljellä. Manuaalisessa Time Timerissa ajan voi valita minuutin ja 60 minuutin väliltä ja punainen alue vähenee sitä mukaa kuin aikakin. Lopuksi kellosta lähtee hentoinen piip, jonka saa halutessaan poiskin. Digitaalisessa Time Timerissa aikahaarukka on minuutin ja 90 minuutin välillä ja ajan kuluminen näytetään kellotaulun ympäri kulkevilla palkeilla. Varsin toimiva kapistus tämäkin, joskin loppupiippaukset kestävät pidempään kuin manuaalisessa versiossa, mutta se ei meillä ainakaan ole ongelma. Tässä versiossa ajan voi myös laittaa paussille ja jatkaa taas. Meillä tämä on muuttanut monta kiperää tilannetta helpommaksi, kun aikataulu ei yhtäkkiä kaadu päälle vaan ajankulku rytmittyy selkeäksi Time Timerin avulla. Itse pidän eniten manuaalisesta Time Timerista, koska omaan silmään se tuntuu selkeämmältä kuin digitaalinen versio. Punainen väri korostaa hyvin ajan kulumista, paremmin kuin digitaalisen version harmaa palkisto. Molemmat ovat toimivia. Alle kouluikäisemme hahmottaa kuitenkin paremmin manuaalisen version ajankulumisen. Kun Time Timeria on opittu käyttämään arjen apuna, on lapsen helppo nähdä siitä paljonko on sovitusta ajasta vielä jäljellä ja asioiden suorittaminen loppuun helpottuu. Meillä tämä on muuttanut monta kiperää tilannetta helpommaksi, kun aikataulu ei yhtäkkiä kaadu päälle vaan ajankulku rytmittyy Time Timerin tuodessa ajankulun näkyväksi.   Vaihtoehto Time Timerille Time Timer on kohtuu hinnakas kapistus. Niitä voi hankkia mm. Erityinen arki-verkkokaupasta tai Aistituotteelta. Halvempi vaihtoehto on ostaa munakello, joita löytyy monista marketeista ja halpahalleistakin. Moni näistä on vielä lisäksi magneettinen ja toimii siten valkotaulussakin, mutta sen ongelmana on jatkuva tikitys ja ajan loputtua kova pirinä. Time Timer ei tikitä ajan kuluessa ja lopun äänimerkki on maltillinen. Munakellon pärinä saattaa aiheuttaa isonkin reaktion kovin aistiyliherkässä lapsessa. Meillä munakellokin on olemassa ja käytössä välillä yhdellä lapsista, mutta meilläkään se ei kaikille juuri tikityksen ja loppuräminänsä vuoksi sovi. Sen hankintahinta on kuitenkin monta kymmentä euroa halvempi ja meillekin sellainen hankittiin ihan ensimmäiseksi, Time Timerin korvikkeeksi. Nyt kun käyttökokemusta on karttunut, niin sanoisin Time Timerin olevan kyllä hintansa arvoinen, mutta munakello on parempi kuin ei mitään ja niille, joita ei tikitys ja pirinä häiritse, niin vallan oivallinen vaihtoehto. Time Timer (tai sen korvike) on vähintäänkin kokeilemisen arvoinen kapistus oli lapsella sitten erityistarve tai ei. Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä. Kuvat: Luomulaakson Maria  

The post Time Timer tasoittaa arkea ja auttaa siirtymissä appeared first on Luomulaakso.



More News from this Feed See Full Web Site