Voi Vaasan, minkä teit!
17 December 2018 | 10:30 am

Jonkunen aika takaperin meillä täytettiin luomuinen näkkileipävarasto. Jemmassa oli iso kasa Vaasan valmistamaa luomunäkkileipää kahtena eri versiona. Molemmat makoisia! Näkkileipää meillä kuluu tasaiseen tahtiin ja nyt, kun oli aika taas täyttää varasto, saimme huomata, ettei se onnistuisikaan, sillä näkkileipää ei ollut. Ei missään ja googletuksen seurauksena löytyi vain sivu, jossa varsinaiset tuotesivut oli muutettu yksityisiksi.     Vaasan kuluttajapalveluun soitto varmisti asian. Näkkileipien menekki ei kuulema ollut riittävä ja niinpä ne lopetettiin. Saman kohtalon oli jokin aika sitten kokenut luomuinen versio Vaasan ruispaloista. Pyysin välittämään palautteeni eteenpäin, että tuotteita kaivataan kovasti meillä takaisin. Onneksi hapankorppua on vielä saatavilla, vaikkei se näkkileipäpulaa ratkaisekaan. Nyt ollaan tilanteessa, jossa en onnistu kaupasta luomunäkkileipää löytämään – siis sellaista näkkileipää, jonka koostumus olisi ns. perinteinen. Pirkan ja Urtekeramin tuotesarjoissa luomuista näkkileipää on, mutta niiden koostumus ei ole samanlainen ja makumaailmakin poikkeaa perinteisestä näkkileivästä varsin paljon. Nyt on näkkileipähyllyssä luomun kohdalla taas iso aukko. Surullista.     Miksi näkkileivän loppuminen mullistaa arkemme? Meillä kulutetuista elintarvikkeista lähes kaikki on luomua. Meillä luomunäkkileipä on kuivakaapin vakiotavara. Sitä on mukava narskutella ja näkkileivän syöminen tuo myös aistikokemusta ihan toisella tavalla kuin pehmeä leipä. Se on myös yksi ns. turvaruokia erityislapsillamme ja erityisesti autismikirjolaisemme pitää näkkileivästä aivan erityisen paljon ja sattumalta juuri se lapsi, joka saa isoimmat oireet syödessään ei-luomua. Eilen oli jo iso suru, kun alkoi todella näyttää siltä, että korvaavaa tuotetta ei löydy ja rentouttava näkkileivän rouskuttelu uhkaa loppua muutaman paketin päästä. No, voisihan sitä tehdä itsekin näkkileipää, mutta ongelma on siinä, että itse tehdyn näkkileivän maku ja koostumus ovat tyystin erilaiset. Kotona tehty näkkileipä on tiiviimpi eikä rousku samalla lailla. Tiiviyden myötä myös suutuntuma on todella erilainen. Itse tehty ei siis olisi korvaavatuote tässä tapauksessa. Nytpä meillä olisikin hakusessa uusi luomuinen näkkileipä Vaasan lakkauttaman tilalle. Olen googlettanut jo hetken aikaa vaihtoehtoja, mutta sellaista ei tunnu millään löytyvän – lukuun ottamatta noita jo mainitsemiani Pirkan ja Urtekramin versioita, jotka eivät meille valitettavasti käy, vaikka kerrassaan oivia vaihtoehtoja muuten ovatkin. Käsittääkseni myös Wasalla on luomuista, jonka koostumus vastaisi haettua, mutta en onnistunut sellaista mistään kaupasta löytämään, joten ei taida sekään vaihtoehto meitä pelastaa.  No, Saksasta tilaamalla ehkä sopivaa luomunäkkileipää löytyisi, mutta idea Saksasta tilatusta näkkileivästä kuulostaa aika älyttömältä monestakin eri syystä. Meillä jatketaan luomunäkkileivän metsästystä, mutta samalla kysyn osaisitko sinä auttaa meitä? Onko olemassa vielä jotain, mitä me emme ole etsinnöistä huolimatta onnistuneet löytämään?  Hakusessa siis on Koulunäkin tyyppistä näkkileipää luomuna. Pelastaisit palasen arkeamme, jos löytyisi paikka, josta voisimme ostaa näkkileipävarastoomme luomuista täytettä nyt ja tulevaisuudessa. Isommatkin ostoerät kuten vaikkapa suurtalouspakkaukset toimivat meillä vallan mainiosti.   Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä. Kuvat: Luomulaakson Maria

The post Voi Vaasan, minkä teit! appeared first on Luomulaakso.


Pannulla paistetut pikaleipäset
14 December 2018 | 3:15 pm

Viime aikoina olen suosinut paljon nopeita ja yksinkertaisia reseptejä ja jättänyt taikinajuuren suosiolla odottamaan vähemmän kiireisiä hetkiä. Aika on tosiaan ollut enemmän kuin kortilla ja tuntuu, että kaikki hommat kaatuvat päälle. Muutamaan viime viikkoon on mahtunut monen monituista lääkärireissua, sairastumista ja yksi aivotärähdyskin. Nämä pannulla paistetut leipäset ovat ihanan nopeat ja näppärät valmistaa. Halutessaan taikinaa voi tehdä isommankin annoksen jääkaappiin, kunhan muistaa suojata taikinan kuivumiselta. Leipästen leipominen on nopeaa ja perhe pysyy tyytyväisenä, kun leipälaatikossa ei pääse pohja pilkottamaan. Voit käyttää leipäsiin melkein mitä jauhoja vain. Meillä suosikkeja ovat vehnän lisäksi mm. speltti sekä sämpyläjauhot itse tehtyjen sekoitusten lisäksi.     Pannulla paistetut pikaleipäset 2 dl vettä 4 dl jauhoja (hiukan öljyä) suolaa 1. Sekoita kaikki ainekset keskenään. 2. Ota taikinasta tasakoikoisia pallosia ja litistä ne käsien välissä tai leivinlaudalla kaulimella tai käsin littanaksi. 3. Paista kuivalla pannulla molemmin puolin kunnes leipänen on kypsä. 4. Tarjoile lämpimänä tai jäähtyneenä. Maistuu sellaisenaan, perinteisten leivänpäällisten tai vaikkapa hummuksen kera. Meillä tätä syödään monesti iltapalaksi kasvisten ja hummuksen kera.   Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä. Kuvat: Luomulaakson Maria

The post Pannulla paistetut pikaleipäset appeared first on Luomulaakso.


Verraton Vestelli – meidän jätevesiratkaisumme
7 December 2018 | 6:39 am

  Jo pari vuotta sitten alkoi matkamme kohti uutta jätevesijärjestelmää. Talon alkuperäiset 60-luvulla asennetut sakokaivot olivat tiensä päässä eivätkä ne täyttäneet nykyvaatimuksia jätevedenkäsittelylle. Pitkään meille oli ainoana vaihtoehtona tarjottu umpisäiliöitä. Muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ollut, sillä kunnan vaatimukset alueelle olivat kovat eivätkä muut vaihtoehdot näitä vaatimuksia täyttäneet. Alkoi matkamme kohti vähävetisempää arkea, jonka aikana laitettiin vessa-asiat uuteen uskoon ja pohdittiin monenlaisia tapoja säästää vettä, jotta asumiskulut pysyisivät edes jotensakin aisoissa. Niihin tunnelmiin pääset tutustumaan tämän linkin takana. Olimme onnemme kukkuloilla, kun Kevätmessuilta bongattu Vestellin Biopuhdistaja valkean ratsun lailla tuli ja pelasti meidät synkkääkin synkemmältä umpisäiliölliseltä tulevaisuudelta. Vestellin Biopuhdistaja nimittäin täytti nämä alueellemme asetetut ankarat vaatimukset. Marraskuun lopulla alkoi pihallamme jätevesiremontti, Wassis Oy:n tekemien suunnitelmien mukaisesti. Meillä oli toiveena saada remontti valmiiksi vielä tämän vuoden puolella, jotta saisimme hyödynnetyksi kotitalousvähennyksen tältä vuodelta.     Samalla kun vanhojen sakokaivojen paikalle asennettaisiin Vestellin Biopuhdistaja, vaihdettaisiin myös viemäriputki talosta Biopuhdistajalle. Tämän seuraamuksena hyvän kokoinen alue pihasta kaivettaisiin auki ja selvisi, että kaivuun tieltä väistyisi myös osa keittiöpuutarhastani. Se oli kuitenkin pieni hinta siitä, että saisimme oikeasti toimivan jätevesiratkaisu. Tuumin myös, että kyllä oli onni, ettei viime kesänä laiteltu pihaan kivituhkaa tai edes siistitty hiekka-aluetta rikkaruohoista. Nyt olisi tuo kaikki työ mennyt ihan hukkaan, kun kaivuri huristeli kauhomaan pihamme yhdeksi isoksi montuksi.     Verraton Vestelli – meidän uusi jätevesiratkaisumme Varhain aamulla saapui pihaan Kaivuripalvelu J. Levoniuksen kuorma-auto, jonka kyydistä laskeutui pihaamme sopiva kaivuri sekä parisen päivää pihamme kimpussa ahertavat Kalle Levonius sekä Tomas Westerholm. Hetken perästä saapui pihaan myös Wassiksen Stefan Wasström, joka valvoi rakennusprojektin kulkua. Ensin katseltiin, miten työ etenisi eikä kulunut kauaakaan, kun pihaa oli jo kaivettu auki ja hommat päässet alkuun. Oli todella mielenkiintoista seurata projektin eri vaiheita ja nähdä, miten mikäkin projektin osa eteni. Yritin pysyä kamerani kanssa mahdollisimman sivussa, jotta en töitä häiritsi ja hankaloittaisi ammattilaisten työtä killumalla tiellä. Oli ilo katsella sitä työntouhua ja ammattitaitoa. Kaivurin käsittely oli aivan huippuluokkaa ja olen aivan varma, että monen monituista työvuotta nähnyt Kalle Levonius olisi onnistunut poimimaan kauhallaan vaikka kukkasen murskaamatta sitä, sillä niin taitavasti hän konetta käsitteli ja raskas kauha sujahti ahtaistakin paikoista kevyesti kuin höyhen.   Ihan alkuun pihastamme kaivettiin ylös viinimarjapensaat, jotka olivat juuri sakokaivojen ympärillä ja peittivät ison osan auki kaivettavasta alueesta. Myös persiljalaatikko sai kyytiä, sillä osa keittiöpuutarhastani oli juuri viemäriputken päällä ja koska sitäkin uusittiin hyvänlainen pätkä, niin täytyi laatikot saada pois tieltä. No, ensi vuonna kylvetään uudet persiljat. Se ei ole kuitenkaan homma eikä mikään. Ja nyt kun tiedän tarkkaan, missä viemäriputket menevät, niin taidanpa siirtää hiukan keittiöpuutarhaani, jotta ei toiste jouduta laatikon läpi menemään, jos viemärien kanssa ongelmia tulee. Silti pikkuisen kaiholla katselin, kun laatikko siirtyi syrjään kaivurin edellä ja talvehtimaan jätetyt persiljat lakosivat laatikon ratketessa saumoistaan. No, ensi kesänä päästään sitten etupihan kimppuun, kun iso palanen pihasta pitää suunnitella käytännössä ihan uudelleen. Into päästä alkuun olisi jo suuri, mutta kai tuo talvi on ensin elettävä. Onneksi pakkaskautena voi tehdä suunnitelmia!     Multaa ja kiviä piha pullollaan Ensimmäisen päivän jälkeen, tuntui, että irtomaata oli joka paikassa. Ovisyvennyksen edessä avautui ammottava kuilu, joka oli lasten mielestä erityisen jännittävä ja koirien mielestä se taas oli kerrassaan kauhistuttava ja ulkoiluhalut mystisesti hävisivät, kun kumpikaan koirista ei halunnut kanjonin vierestä mennä kuin äärimmäisessä hädässä. Itse istuin hetken aikaa illalla ovisyvennyksen arkun päällä ja katselin pihaa. Mielessäni alkoi pikku hiljaa hahmottua uusi suunnitelma pihamaalle.     Työt etenivät ripeästi. Vanha viemäriputki hävisi samoin kuin vanhat sakokaivot ja tilalle ilmestyi Vestellin Biopuhdistaja. Se oli tullut pihaamme odottelemaan töiden alkua jo reilu viikko aiemmin. Tai no, melkein pihaamme. Sen verran painava kapistus se oli, että toimitus oli itse asiassa portinpieleen, jossa Biopuhdistaja nökötti roskasäiliöiden vieressä h-hetkeä odotellen. Ainakaan ei tarvinnut pelätä, että joku olisi sen varastanut, sillä ihan helposti ei 1200 kg maasta nouse, joten aikamoisella vempeleellä olisi paikalle yön pimeinä tunteina saanut tulla. Samasta syystä Biopuhdistaja ei myöskään tarvitse maahan ankkurointia. Biopuhdistajalle tehtiin sopiva kuoppa sakokaivojen vanhalle paikalle. Pohjalle laitettiin soraa, joka tasoitettiin ja tiivistettiin. Biopuhdistaja asettui paikoilleen kuin valettu. Uudet viemäriputket asetettiin paikoillaan ja eristettiin. Uusi putki sulatettiin kiinni vanhaan betoniseen putkeen.           Harmaavesi johdetaan viettoviemärillä säiliön ensimmäiseen osastoon. Ensimmäisen osaston suuri tilavuus luo edellytykset kunnolliselle rasvojen ja kiintoaineiden erottelulle. Erottelun jälkeen vesi siirtyy painovoimaisesti toisen osaston pohjalta biomoduuleihin. Biomoduuleissa harmaavesi ilmastetaan pienillä happikuplilla ja prosessin tuloksena harmaaveden ongelmallisimman aineen, eli orgaanisen aineen poistuma on 99%. Kolmannessa osastossa puhdistettu vesi rauhoitetaan ennen siirtoa osaston pohjalta purkupaikalle. Lähtevän viemärin karkeasuodatin viimeistelee täydellisen puhdistustuloksen. Yllä oleva lainaus Vestellin verkkosivulta   Sähköjohtoa ja mullan mylläystä Vestellin biopuhdistaja vaatii toimiakseen sähköt, niinpä pihaan piti kaivaa vielä yksi syvä oja, jotta saatiin vedetyksi sähköt autotallin nurkalta Biopuhdistajalle. Sekin sujui yhdessä hujauksessa ja keltaisen suojaputken sisään sujahti sähköjohto, jonka sähkömies tulisi myöhemmin kytkemään kiinni. Pian pihaa alettiin jo peittämään, kun putket ja sähköjohdot oli saatu vedetyksi talolta Biopuhdistajalle. Tarkastusputki oli mukava teleskooppinen versio, ja varsin kätevä juuri sillä paikalle, johon se tuli. Ensi kesänä sen ympärille tulee kivilaattoja, jotta piha olisi siitimpi kulkea ja hiekkaa tulisi sisälle vähemmän.           Pihan alkaessa pikku hiljaa muistuttaa taas pihaa, pääsi pienimmäisemmekin hetkeksi seuraamaan turvallisen etäisyyden päästä töitä. Sitä ennen olikin nenä ollut kiinni ikkunalasissa melkein koko ajan, sillä pihalle ilmestynyt upea kone ja työmiehet kiinnostivat heti. Ja olihan se jännää, kun piha oli hetken aikaa kuin suuri hiekkalaatikko! Harmi vain, ettei siinä päässyt leikkimään. Enää oli jäljellä viemäriputki Biopuhdistajasta ojaan päin, mutta sen asennus sujui jo ihan hujauksessa!             Puutarha käy talviunille Alue on nyt ihanasti myllätty ja valmis aihio uusille puutarhasuunnitelmille. Sormet syyhyten odotan ensi kevättä! Alla olevassa kuvassa näkyvät mustat putket lyhenevät vielä, mutta vasta kesällä, kun alue on saatu tehdyksi loppuun. Putkien pituus nimittäin riippuu hiukan siitäkin, mitä kaikkea niiden ympärille ollaan laittamassa. Varmaa on ainakin se, että kivet liittyvät uusiin suunnitelmiin kiinteästi, sillä tämänkin kaivuuoperaation yhteydessä niitä löytyi vinot pinot lisää ja ihanasti Kalle Levonius siirsi isommat kivet oikeaan paikkaan. Seurasimme pienimmäisen kanssa vielä kaivurin lastausta kuorma-autoon. Parisen tuntia tuon jälkeen alkoi hentoinen lumisade, joka peitteli pihamme talviunille odotamaan kevättä ja uutta mylläystä.   Tyytyväisen asiakkaan on helppo sanoa kiitos Koko jätevesiremontti sujui hyvin ja eteni ripeästi. Systeemi on nyt sähköjä vaille valmis. Ja tietenkin loppukatselmus kunnan tarkastajan kanssa puuttuu vielä, mutta nuo ovat pieniä asioita kumpainenkin. Tuntuu aika hurjalta, kun koko kuljettu tie alkoi parisen vuotta sitten ja tuolloin tuntui, että edessä oli synkkääkin synkempi tulevaisuus umpisäiliöiden valloittaessa pihamaamme. Tiedän, että olen sanonut tämän jo aiemminkin, mutta sanon nyt kuitenkin uudelleen. Jos jätevesiremontti on edessä, kannattaa ottaa yhteys jätevesisuunnittelijaan. Aina. Siis silloinkin, kun ratkaisu on muka ainoa tai yksinkertainen. Voi hyvinkin olla, että se ainoa tai yksinkertainen ratkaisu muuttuu rutkasti paremmaksi ja yksinkertaiseksi. Nimittäin työn puolesta Vestellin Biopuhdistaja ei ole kummoisempi kuin umpisäiliöidenkään asennus, mutta lopputulokseltaan se on moniverroin parempi. Suorastaan optimaalinen ja vähän ylikin. Lisäksi Vestellin Biopuhdistaja valmistetaan Suomessa. Meillä jätevesiratkaisu sisältää nyt siis jäädyttävä käymälän sisätiloissa ja ulkoa löytyy vielä Biolanin kuivakäymälä eco ja talouden pesuvedet puhdistetaan Vestellin Biopuhdistajassa. Meille tulleesta Biopuhdistajasta ja Vestellistä voi lukea lisää tämän linkin takaa. Mikäli asuntomme olisi ollut erilainen, niin yksi mahdollinen toteutus olisi ollut se, että olisi rakennettu kaksoisviemäröinti, jolloin harmaat vedet olisi käsitelty Biopuhdistajassa ja mustat vedet olisi ohjattu suoraan umpisäiliöön. Nyt toteutettu ratkaisu on kuitenkin meidän tontillemme ja asunnollemme se yksinkertaisin. Matka oli vaiherikas ja epätoivon hetkistä huolimatta varsin opettavainen. Samalla se vei meitä monta askelta ekologisempaan suuntaan asumisessamme. Iso kiitos Vestellille, Wassikselle ja Kaivuripalvelu J. Levoniukselle erinomaisesti tehdystä työstä ja meidän arkemme pelastamisesta.     Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä. Kuvat: Luomulaakson Maria

The post Verraton Vestelli – meidän jätevesiratkaisumme appeared first on Luomulaakso.



More News from this Feed See Full Web Site